Vuosi on siis vierähtänyt Ranskaan menosta, siis vähän ylikin itseasiassa. Aika on onnistunut kultaamaan muistot hyvin ja ikävä mennyttä on.

Tammikuun loppu meni rattoisasti reissaten, Brysselissä ja Pariisissa. Tuli jo jopa yliannostus matkustamisesta, jos sellainen ylipäätään voi olla mahdollista... Brysselin päivät menivät lähinnä ympäriinsä juosten opinnäytteen haastatteluja tehden. Pariisissa nautittiin matkalaukkujen raahaamisesta ympäri kyliä ja koko reissu huipentui mukaviin maksuihin, jotka pikkaisen painavista laukuista pamahtivat maksuun.

Suomeen paluun jälkeen kaikki "arkeutui" oikeastaan aika räväkästi ja töitä oli heti alustaan mukavasti, lisäksi toki siitä saakka kaikki kouluhommat ovat painaneet päälle, niin siis ei ehtinyt oikein shokkeutua paluusta, vaikka hassuahan se silloin oli. Kuten jo sanoin, aika on kullannut muistot ja vähän ikäväkin on. Ei ikävä ehkä niinkään sitä paikkaa, mutta kavereita siellä (meinasin ensin kirjoittaa ihmisiä siellä, mutta en viitsi yleistää kummiskaan, kun ei mulla ikävä ole niitä asuntolan haisevia asukkeja..) ja ikävä yleensäkin uusia kokemuksia. Olihan Valenciennes toki koti viisi kuukautta, olis ihan jäynää matkustaa tramilla siellä vielä ;)

Vaihdosta tuli HUIKEIN arvosanoin 15,5 opintopistettä, joten ei mennyt opiskelunkaan kannalta ihan hukkaan se reissu. Kieltä tietysti kokoaikana oppi paljonkin, kaikki vaan on unohtunut tähän mennessä. Päätinkin mennä Työväenopiston ranskan kurssille, jotta sais vaan puhua sitä kieltä sitten... Viime viikolla oli ensimmäinen kurssikerta ja kyllä sitä vaan on kaikki päässyt unohtumaan :S

Hirmuisesti reissujalka tässä vipattais, just kun on päässyt oikein asettumaan... Joten reissuun on päästävä. Tällä kertaa Suomen rajojen sisäpuolelle, Ylläkselle joulusta vappuun töihin. Mitä sen jälkeen tapahtuukaan, sitä ei voi tietää kukaan :)

Kiitos Heidille vielä kerran tuhannesti kaikesta! Empä olis ilman sua selvinnyt mitenkään ;)

AUREVOIR!

10.1.

Kyllä taas muistaa miksikä täällä vaihdossa olikaan niin siistiä (!!!) ja miten menneestä syksystä nauttikaan oikein täysin rinnoin!!

Loma Suomessa meni paremmin kuin hyvin, olisi tehnyt mieli jäädä sinne samointein, asuntoa etsimään, yms asioita järjestelemään.

Aika perjantai-illasta tähän keskiviikkoaamuun on mennyt niin hitaasti, niin hitaasti… On ollut ihan superhyper tylsää, eikä olevinaan mitään tekemistä, paitsi siis iänikuisia koulujuttuja… Olen nukkunut noin suurimman osan vuorokaudesta ja sitten vaan möllöttänyt, käynyt kahvilla, ehkä jopa kaksikin kertaa päivässä… Et sellasta.

EIKÄ NETTI TOIMI!!! Tänään jo tuossa aamutuimaan raahauduin kirjastoon hommaamaan kirjastokortin, tälleen viimeisten kolmen viikon varalle, kun ei sitä aiemmin ole paljoa tarvinnut, jotta olisin päässyt sinne nettailemaan. Kuitenkin selvisi, ettei netti toimi koko campusalueella. TEHKÄÄ ASIALLE JOTAIN! Ihan kiva kun pitäis hoitaa sähköpostiliikennettä opparinhaastatteluja varten, maksaa jo erääntyneitä laskuja ja etsiä asuntoa. No pikku puutteita.

Ollaan vajaan tunnin päästä lähdössä Heidin, Kellyn ja Markin kanssa Marimekko-näyttelyyn Lilleen. Ja tänään starttaavat muuten paikalliset alemyynnitkin, joten voisin veikata, että Lillessä ollaan paniikkihäiriön partaalla, sillä sakkia voi olla kuin SaiPan pelissä konsanaan…

En jaksa narista tämän enempää, turha sitä itseään alkaa toistaa. Yliylihuomenna Alpeille, sitä ennen ohjelmassa vielä yksi tentti ja Mme ”Expression orale” Leblonin juhlat vaihtareille, jonne jokainen tuo jotain omasta maastaan. Ostettiin lakkalikööriä ja turkinpippureita. Kiinnostaa ihan hirveesti sinnekin raahautua perjantai-iltana. Onneksi ei voi olla kauaa juhlissa, kun on aikainen lähtö la-aamuna!! HAHA!

ps. Sormet ristiin ja hirvee toivominen josko netti vaikka huomenna pelittäis…!!!!

Takaisin Valenciennesissä…

19.1

Kaikki kovasti odotettukin on ohi niin kovin nopeasti… Eli siis kaikki hauska loppuu aikanaan. Tässä tapauksessa reissu Alpeille on heitetty ja takaisin ”kotikonnuilla” ollaan. Yritän tiivistää tarinan reissusta ja sitä edeltäneistä tapahtumista, jos vaikka joku jaksaisi lukeakin koko jutun kerralla :)

Aloitetaan siitä, mihin viimeksi jäätiin. Keskiviikko, 11.1, Lille, La Piscine –museo ja Marimekko –näyttely. Oli ihan mahtava näyttely! Museossa oli meineillään ”Une saison finlandaise”, eli suomalainen kausi. Ja näytteillä oli Marimekon lisäksi esim. Tangon kotimaan tarinaa, valokuvia suomalaisista tanssilavoista, joukossa myös Pistohiekan lava, Puumalasta, jossa äiti on viettänyt hurjia nuoruuden juhannuksiaan ;) Tämä museokäynti piristi! Ja siis olihan museo jo itsessään hieno! Ideana on siis seuraava: museo on ”kyhätty” vanhan uimahallin paikalle. Näytti vähän sellaiselta uimahallilta, ettei taviksilla välttämättä ollut asiaa sinne…

Viime viikon loppuviikko menikin odotellessa reissuun lähtöä. Keskiviikkona oltiin Ed:llä istumassa iltaa, syömässä tonnikalaSALAATTIA&ranskiksia, juomassa viiniä ja sellain. Nukkumassa taidettiin olla yhden pintaan. Torstaina metsästettiin nettiä. Ensin mentiin Ed:n toimistolle, jossa odoteltiin häntä tunti. Eikä netti toiminut kunnolla. En päässyt sähköpostiin, jäätyi koko masiina aina kun menin sinne. No käytiin sitten nettikahvilassa lukees mailit ja varaamassa hotellit Brysseliin ja Pariisiin. Perjantaina oli SE ainut tentti, mikä täällä oli. Menihän se, siitä menikö hyvin, ei vissiin kannata puhua mitään. Ei sillä, että olisin aivan älyttömästi aikaa valmistautumiseen käyttänyt, mutta vaikka olisinkin, ei siitä sen enempää lasta tai paskaa olisi tullut. Perjantai-iltana oli sitten NE kekkerit. Ekat kaks tuntia kiemurtelin epämukavuuksissani ja pelkäsin jonkun tulevan juttelemaan jotain. Siis paikallahan oli suunnilleen enempi opettajia, kuin meitä ulkomaalaisia opiskelijoita. Kummasti kun viini alkoi virrata, alkoi sitä itsekin viihtymään… ;) Ja oltiin kahden maissa kotosalla, joten vissiin ihan vähän hauskaakin oli. Mme Leroyhan se eksyi mua jututtamaan illan vaihduttua yöksi, jne… Joo, ei siitä sen enempää ;)

Ainiin, meillä täällä Ranskassa on sellainen tapa, että tammikuussa syödään sellaisia kakkuja joissa on joku täyte, niiko hillo, nimi taisi olla ”Galette des rois” eli ”Kuninkaiden piiras” tms. Tätä leivonnaista syötiin keskiviikkona Ed:llä ja myös perjantain juhlissa. Ai miksi kerron jostain kakkarasta. NOOOH, jekkuna tässä on se, että piirakan sisälle on piilotettu pikkuesine. Se joka saa esineen, saa illaksi kruunun päähänsä. Joo, sain molemmissa sen esineen ja kruunun… Ekalla kerralla meinasin katkaista noin melkein hampaani siihen, kun kukaan ei ollut varoittanut moisesta… Toisella kerralla sanoin Heidille, että jos mulle nyt osuu se juttu, nielen sen sanomatta mitään ;) Mieleen tuli tuosta jälkimmäisestä jutusta ihan ysiluokka, kun meillä oli sellainen koko koulun joulukalenteri, jonne tukioppilaat ostivat jokaiselle päivälle jotain pikkukivaa ja se arvottiin kaikkien oppilaiden kesken aamunavauksessa. Eräänä aamuna sitten tiesin Jaakon ostaneen sinne rusinoita ja vissiin kokista, sanoin vielä sinä aamuna jollekin, etten todellakaan halua sitä NYT, jne. Ja kenenkäs nimi sieltä ”hatusta” nousikaan; ”Minna-Riikka Valtonen”. Ja eikun nöyränä hakemaan rusinat ja kolat… ;)

No mutta takaisin asiaan. Reissuun päästiin siis. Lauantaina klo 10.06, ei ihan kaikissa hengen ja ruumiin voimissa tosin. Reittiä Valenciennes – Paris Nord – Paris Lyon – Lyon Part Dieu – Annecy, reissattiin melkein kahdeksan tuntia. Voi sitä fiilistä mikä koin bussin lähestyessä Annecyä!!! Vuoret, valot ja oivoi… WAU! Vaikka olikin pimeetä ;)

Lauantai-ilta ja sunnuntai hengailtiin Annecyssä, joka on sellain 40 000 asukkaan idyllinen kaupunki vuorten keskellä, järven rannalla. Lauantaina Lauren äiti valmisti meille illallisen, tartifletteä, joka on Haute-Savoin alueen erikoisuus, ja joka oli perunaa juustoa ja kinkkua tms. Hyvää oli, vaikka siinä olikin lihaaaaa! Kylkiäisenä oli vihreää salaattia oikein maukkaan sinappikastikkeen kera ja patonkia sekä viiniä tietysti ruokajuomana. Hieman siistiydyttyämme, lähdimme keskustaa kohti. Kierreltiin vähän keskustaa ja käytiin koko reissun ainoilla baarialkoholijuomilla irkkupubissa, joka osoittautui teinien suosimaksi paikaksi. Sunnuntaina käveltiin järven ympärillä ja ihasteltiin kaupunkia. Tietämättä mistään paremmasta vielä juuri mitään…

Parempi sai merkityksensä maanantaina, jolloin suunta oli kohti Chamonix’ta, josta viimeiset nopeat kuulumiset laitoinkin. Ihan mahtava paikka! Siis täydellistä, jos voisi sanoa! Kierreltiin kaupunkia, noustiin sellaisella koppihissillä 2000 m:n korkeuteen, Planpraz:lle ihastelemaan Mont Blanc:ia, kun vielä keksittiin kuka SE niistä kaikista vuorista oli, illallestettiin fondueta ja matkattiin väsyneinä, mutta niin onnellisina takaisin  Annecyyn… Olisin niin voinut jäädä sinne. Koko paikka oli jotenkin ihan leikkikaupunki, oma pikkumaailmansa siellä kilometrin korkeudessa.

Tiistaina olikin vuorossa hieman omanlaisensa ”pikkumaailma”, pankkeineen, suihkulähteeneen, luxus elämineen ja takkivarkauksineen Starbucksissa! GENEVE. Oli vähän tylsä fiilis jossain vaiheessa, kun ei siellä ollut oikein mitään. Käytiin me kahdesti Starbuckissa!! Ja toisella kerralla näin, tavallaan, kun lowlife –tyyppinen mies vei toisen miehen takin. Just itse actionkohtaa en nähnyt, kun vahingossa käänsin pään pois siitä suunnasta muutamaksi sekunniksi. Joo ja arvaa harmittiko kun en tehnyt mitään. Oli sedällä vähän huoli takistaan, kun huomaisi sen puuttuvan… Ja mulla on ollut siitä saakka huono omatunto, mutta kahvilassa oli kyllä porukkaa aikas paljon, ja ihan tapahtuma paikan liepeilläkin. En voi käsittää miten kukaan ei muka huomannut, tai tehnyt mitään. Geneve oli vähän tylsä, mutta siis ihan jees kaupunki kuitenkin.

Keskiviikkona matka jatkui Alppien pääkaupungiksi kutsuttuun Grenobleen. Vuorten ympäröimä oli tämäkin kaupunki. Oikein mukava, aika iso paikka. Lauren äiti oli meille sanonut, ettei siellä ole mitään ja ihmetteli, miksi sinne suuntaamme. Hetken olin jo huolissani, mutta loppu hyvin, kaikki oikein hyvin. Ihan ekkana Grenoblessa suunnattiin nettailemaan ;) Oli ihan kiva käydä vähän koneella, sillain puoli rauhassa, vaikka jouduinkin vaihtamaan konetta kahdesti, kun ensin hyytyi näppis, sitten hiiri ;) Kauppojen kiertämiseksihän se sitten vähän meni vierailu siellä. Ostin kaks paitaa alesta.

Torstaina, eli eilen, tuntuu kylläkin, että viime viikolla, kerättiin kimpsut ja kampsut, sanottiin aurevoirit ja mercit ja hypättiin bussiin, kohti Lyonia. Kaks tuntia bussissa ja oltiin tämän leikin alkupaikoilla. Mutta leikkipä ei vielä siihen loppunut. Yksi yö Lyonissa oli jäljellä. Etsittiin hotla, jonne jätettiin kamat, levättiin hetki ja suunnattiin tutkailemaan kaupunkia. Hieman meinaan puukot kääntyili haavoissa eilisen päivää, kun tajusi kuinka mukavassa kaupungissa ollaan, ja minne meillä olisi ollut mahdollisuus mennä vaihtoon… hehe. Nähtiin taasen kaupunkia kivasti, syötiin periranskalaisittain Quickissä ja kierreltiin vähän siinä sivussa kauppoja. Tarinan pitäisi jatkua niin, että haettiin kaupasta viinipullot, jotka tintattiin hotellilla ja sitten rynnättiin Lyonin yöhön. Mutta totuus on hieman toisenlainen. Käytiin kaupassa ostamassa vettä, sipsejä ja karkkia, mentiin hotlalle ja katseltiin telkkaria, pääasiassa uutisia, joka kanavalta. Oli vähän veto pois.

Tänäänhän se todellisuus sitten koittikin. Haisevat ihmiset, ahdistava kaupunki ja asuntolaksi kutsuttu läävä. Aamulla olin vielä kohtuu innoissani ajatuksesta päästä ”omaan” sänkyyn tulevaksi yöksi nukkumaan ja erityisesti OMAN peiton alle, viime yö meni ahdistuessa hotellin haisevasta viltistä. Joka kerta kelloa katsoessani, toivoin sen olevan jo kymmenen… Valenciennesiin päästyä, ei enää jaksanut toivoa olevansa täällä. En pidä Pohjois-Ranskasta, pidän Alppien Ranskasta. PISTE. Mutta tässähän tääkin ilta sitten on vierähtänyt, pyykkiä pestessä. Kuulkaapas se on nyt vihon viimeinen ihanan kallis pyykkäyskerta takana päin! Ellei suuria vahinkoja pääse sattumaan ;)

Oliskohan tää sitten tässä… Wordin sivut näyttää, että kolmannen lopussa mennään.. Ihan kiva ;) Huominen menee vielä täällä Valenciennesissä. Tarkoituksena on lähteä keskustaan, tavata Laure, jne ja illalla ulostautua. Ja tietysti yrittää saada tämä kilometriteksti linjoille! Koska, nettihän on täällä toiminut, toki kun ei ole itse ole ollut täällä. Sunnuntaiaamuna klo 10.03 nenä kohti Brysseliä ja maanantaina pääsen jo ensimmäiselle haastattelukiekalle! HUI! Ongelmanahan minulla tosiaan onkin se, että pitääkö minun tarjoutua maksamaan haastateltavieni lounaat vai kui??

Ihan nopeesti tähän vielä, että asuntoa mulla ei vielä ole. Ei ole ollut hirveästi mahdollisuuksia sellaista metsästää, jne. Se mitä olen metsästänyt, niin ei ole ollut tarjolla oikein passeleita. VVO:lla oli vapaana Nekalassa yksiö, nappaan ehkä siihen kiinni ja meen kattoo, jos se on siellä vielä sit…

Mutta kiitos, hei ja hyvää yötä! Olishan tätä juttua tässä vielä ollut, mutta taidan nyt kuitenkin jättää tähän… Kerron niitä sit myöhemmin tai en ollenkaan ;)

 PUSS&KRAMM!! :)

ps. ELSU! Alppien reissulta on joku 1000 valokuvaa, joten päästään taas valokuvien katselun makuun, ja eiköhän siinäkin reilu tunti saada vierähtämään ;)

Huomenna alkaa jouluviikko! Tuntuu ihan ihmeelliselle. Vaikka jokapaikassa onkin jouluvaloja ja koristeita, niin fiilistä ei ole. Onko se sitten tämä kolmatta kuukautta jatkunut lokakuu (sään puolesta) vai mikä lie. No asiaan…

Perjantaina käytiin Heidin kanssa haistelemassa pohjois-rannikkoa. Mielenkiintoinen kaupunki oli Calais. Suosittelen lämpimästi kaikille matkakohteeksi!! Siis LOMAkohteeksi :) Kaupungissa ei ollut mitään, tai oli siellä paljon hotelleja ja pubi-ravintoloja. Missioksi otettiin löytää SE biitsi ja löytyihän se. Se oli näkemisen arvoinen omalla tavallaan. Olisin voinut jäädä sinne hengittämään sitä raikasta meri-ilmaa vaikka kuinka pitkäksi aikaa… Oikeesti niin raikasta! Ihanaa…

Jätettiin Calais aika ajoissa taaksemme. Oltais lähdetty aiemminkin, mutta jouduttiin venttailemaan junaa puolitoistatuntia. Ihan heti ei takaisin Valenciennesiin tultu, jäätiin Lilleen syömään ja vähän shoppailemaan, siis jouluostoksia. Löysin Lauralle ja Pepsulle pukinpaketit, ei muuta. Pois lähtiessä asemalla oli sitten täysi kaaos päällä, kun junalippuautomaatit menivät epäkuntoon. Voisin melkein todeta, että niin ranskalaista, niin ranskalaista, vaikka voishan sama tapahtua Suomessakin. Mutta sovitaan, että se oli NIIIIIN ranskalaista ;)

Eilen, lauantaina, käytiin jouluostoksilla ihan täällä meidän omassa kaupungissa. Löysin jopa jotain, mutta vielä on osa ostamatta. En ymmärrä miten tämä joululahjaprosessi voi olla olevinaan niin vaivalloinen, kun mulla ei edes ole montaa pakettia ostettavana kokonaisuudessaan. Noh…

Eilen illalla istuttiin iltaa saksalaisten kavereidemme kanssa, paikalla oli myös Ed ja ranskispoika, nimi taisi olla Yann. Kahden jälkeen ilman baarissa käyntiä ”kotiin”, syömään pussikeittoa, johon onnistuin polttamaan alahuuleni. Jeejee.

Seminaarityöhän tässä alkaa puskemaan pikkuhiljaa päälle… En ole käytännössä tehnyt vielä mitään se eteen. Aina vaan ajattelen, että sinä ja sinä päivänä alan kirjoittamaan. Eli paskat housussa sitä väännetään helmikuun alussa kaikki yöt sitten… Ihanaa!

Ja huomenna Bruggeen. Kun noita joululahjoja on nyt jo muutamia löytynyt, niin taitaa jäädä pitsin osto pelkästään Mummoon. Ja Mummohan on varmaan ainoa ihminen, joka sitä belgialaista pitsiä oikeasti saattaa vaikka arvostaakin ;)

”Lyhyestä” virsi kaunis. Kirjoitan jotain kivaa vielä ennen joulua! :D

PUSSSSS&KRAMMMMMM!!!

ps. Viisi yötä!! Tai tavallaan neljä yötä ja yhdeksän tuntia ;)

Tiistai-ilta, kello kymmentä vaille 11, olisi aika mennä nukkumaan, mutta päätin nyt vihdoin istahtaa alas ja oikein kirjoittaa uutta juttua tulille. Vaikka en kyllä tiedä kelle näitä kirjoitan, kun ei täällä ainakaan kommenteista päätellen ketään käy (VINKVINK!!)… Kuten varmaan uusien juttujen vähyydestä voi aavistaa, olen ollut hyvin kiireinen (Spider-pasianssin kanssa…) ja joku voisi sanoa, että tässä on ollut elämäkin.

Kosteahkon Amsterdamin reissun jälkeen oli edessä toki tiistai, joka ei yhtään paremmaksi aiempia muodostunut… Tai no, lintsattiin iltapäivä, eikä turhaan. Olivat kirjoittaneet kuuluisilla sanelutunneilla SEITSEMÄN SIVUA! Siis tädin ranskankielisestä sanelusta toki… Keskiviikkona edessä olikin LUXEMBOURG! Road trip, part 2. Luxihan oli taas niin ihana kuin olla vaan voi! Oli ihan paras itsenäisyyspäivä, kun sai The Vikingissä punkkuglögiä ja kun Heidin kanssa hurjiksi heittäydyttiin, niin juotiin vielä Minttu-kaakotkin, ja vaan maistui hyvälle! Olisin toki voinut jäädä sinne taas tälläkin reissulla, vaikka loppuiäkseni… Ainakin itsenäisyyspäivän partyihin Vikingiin! Mutta oli pakko palata Ranskaan :(

Loppuviikko taisikin mennä Luxin jälkitunnelmissa ja lauantaista Christmas dinner-partyä odotellen. Hyvät kekkerit olikin… HAHA. Seuraavassa pätkät parhaimmistoa: Kaikki oli kännissä jo ennen ruokaa, josta erityisenä "herkkuna" mainittakoon stuffing, secret santa toi mitä parhaimpia paketteja, mikäli kohdalle osui, baby guiness osoittautui erityis petolliseksi, kermavaahtoakin ehdittiin ruiskutella suoraan "tuubista" suuhun, baarista kotiin osan matkaa ilman kenkiä, koska ne sattuivat jalkoihin (ei oma idis…) ja illasta muistoksi jäi around 600 loistavaa valokuvaa, jollei jopa enemmänkin! Ei vaan ollut enää sunnuntaina niin hyvä fiivis… Mut kuville on saanut nauraa jo niin monet kerrat ja aina ne vaan on yhtä hauskoja…

Sunnuntaina lopetti myös netti toimintansa. Tänään, nöyryyttävänä tiistaina, netti alkoi jälleen toimia, mutta vaan vajaavaisesti! Ei pääse irc-galleriaan… Apua, vapina ja tärinä! Ai ja miksi nöyryyttävä tiistai? No arvosteltiin viime viikkoiset video argumentaatiot… Niin, kun eihän sille vaan ihan hirveesti voi mitään, jos ei osaa lausua sanoja, jne… Niiden tuntien jälkeen oli jo sellainen olo etten kyllä enää ikinä opiskele tätä kieltä, EN VAAN OSAA!!! Tai siis EN VAAN OPI!!!! Aijoo, ja eilenhän meillä PITI olla markkinoinnin tentti. Opettaja, Mme Nguien, oli myöhästynyt junastaan, ja tentti olisi alkanut kaksi tuntia sovittua myöhemmin ja aikaa sen tekoon olisi ollut tunti vähemmän aikaa. Ranskikset päättivät, etteivät suostu sellaiseen järjestelyyn ja lähtivät kaikki vetämään, tai siis sopivat, että kaikki lähtee pois. No meillä vaihtareilla tenttiä ei ehkä ole ollenkaan, arvosanat tulee tehtyjen casejen ja tekemättömän ryhmätyön perusteella. Ei haittais ollenkaan tälläin järjestely! Mut rouva vaikuttaa vähän biaatsilta, et vissiin sitä joutuu Erasmuksetkin tenttiin tammikuussa…

Ja katsaus tulevaan: VIIKKO JA KOLME YÖTÄ ja pääsee Kouvolan Coffariin kaffelle ja Heseen syömään lohi rouheisen!! Mutta mitä ennen sitä. Perjantaina olisi tarkoitus hypätä Heidin kanssa junaan ja käydä katsastamassa miltä näyttää Ranskan pohjois-rannikko; Calais, muuten viikonloppuna ei kai ihmeitä, paitsi saa alkaa pakkaamaan! Mark&Kellykin jättää meidät tänne oman onnemme nojaan ja lähtevät to-iltana jo joululoman viettoon. Maanantaina kuulemma "luokkaretki" Belgian puolelle Bruggeen, joka on huhujen mukaan kuuluisa pitsistään ja suklaastaan. Ja tästähän tämä idea sitten syntyikin: OSTAN JOULULAHJAT (pitsiä siis) SIELTÄ!!! Olen joskus ohittanut paikan junalla, mutten sen enempi tiedä mitä tuleman pitää.  Keskiviikkona olisi tarkoitus mennä Lilleen, jouluostoksille… Jos siis ei kaikille löydy sopivia pitsejä… HAHA. Et sellaist kaikkee hauskaa.

Ja katsaus vielä astetta enempi tulevaisuuteen. Muutan helmikuun alusta suoraan Tampereelle. Jatkan töitä Hesellä, mutta siirryn Ideaparkkiin, joka on tosi jees! JEE!! :) Asuntoasia mua on tässä mietityttänyt ja kovasti olin jo omaa ostamassa, mutta en vissiin vielä uskalla pistää itseäni sellaiseen likoon, vielä… Eiköhän sitä jostain joku koppi asunnoksi löydy, ja tämän haisevan huoneen jälkeen sitä arvostaa jo vaikka minkälaista asuntoa, ehkä…Tai sitten ei.

Alkaahan tässä jo olla ilmassa vähän lopun alkua… Ja nyt on tietysti alkanut olemaan ihan mukavaa ja vähän jotain tekemistäkin. Niinhän siinä vissiin aina käy, mutta kyllä mä silti odotan kovasti joululomaa ja tammikuun loppua. Ja tammikuukun tässä tuli puheeksi, niin käytiin viime viikolla ostamassa Alppien reissun (13–19.1) junaliput… JEEJEE, IHQDAA!!! :)

Eiköhän tää sitten taas tällä erää ollu tässä. Tää lähtis nukkuun, jotta jaksaa mennä huomenna Institutions européennes-tunneille… Ai niin, kurkkuhan mulla on ollut tässä kipeänä pari päivää, ja muutenkin vähän orastavan flunssa merkit. Kun vaan ei jouluna joutuis olla kipee… L Et oli viksua kävellä ilman kenkiä!! :D

PUSS&KRAMM!!

ps. Eiköhän mulla taas jäänyt monta "hyvää" juttua kertomatta, mut ei voi minkään. Ai yks on pakko mainita vielä tähän loppuun. Pidettiin tänään Heidin kanssa loistava esitelmä Suomesta ja suomalaisesta kulttuurista siellä Approche interculturelle kurssilla. Ensin ranskisten naamat meni nurinpäin, kun ne kuulin esityksen olevan enkuksi, kattelin niitä naamoja esityksen ajan niin alhaalla pysyivät loppuun saakka, kielimuuri? Esityksen jälkeen oli aikaa kysymyksille. Meidän vaihtari"kaveri" Saksasta (alunperin Camerunista) innostui kysymään oikein roppakaupalla viksuja kysymyksiä. Suosikkinani, kysymys kuinka Pohjois-navan sulaminen vaikuttaa meidän jokapäiväiseen elämään… Juuh. HAHAH!!! Et sellaista :D And we're having a giraf afterwards with Heidi…

No nyt mä oikeesti lopetan… :)