Alkuviikosta on viety ja lujaa, alaspäin jatkusvasti vaan. Ei siis mitään mieltä ylentävää touhua maanantai-iltaisten Heidin ylläripartyjen jälkeen.

Maanantaihan toki alkoi myös oikein ihanasti! Väännettiin tot kirjanpitoo (mun suokkari!) paikallisella kielellä, ja ihan uutta asiaa... Yeah baby yeah! Opettaja yritti lohduttaa, et parin viikon päästä siirrytään brittiläiseen tyyliin ja opetus on sit enkuks. Siis niin suuri helpotus! Enhän mä nyt ota siitä mitään tolkkuu enkukskaan... Jätin kurssin pois, saapahan nukkua puolille päivin melkein maanantaina!

Tiistaina sit oli niin hyvä alku päivälle, että olis melkein voinut ilosta ja riemusta kattoon hyppiä! Kirjallisen ilmaisun opettaja kysäisi multa, ettenkö ole innokas, tms, mitä vittua se sana nyt sitten tarkoittikaan, oppimaan ranskaa. Mitäs ihmettä se nyt tollaisia meni kysymään, en tietenkään. Mä tulin Ranskaan juomaan halpaa punkkua ja reissaamaan, sekä katsomaan, jos elämänmies kävelisi vastaan. Kerroin kyl tälle kirjallisen ilmaisun Mme Descampsille, et kuule se on tää sun kurssi, kun on vähän ristiriidassa, radionkuunteluineen ja peruskielioppeineen. Tää ranskan oppimisasia oli muuten esillä maanantaina tuolla kirjanpidontunneillakin, kun opettaja letkautti, että opetus on enimmäkseen ranskaksi, kun saksalaiset opiskelijat ovat täällä opiskelemassa ranskaa. Oltiin vähän hoomoilasina takapenkissä Finska-Britti-edustuksella, et no mitähän me sit täällä. Kyrpii noi ihmiset!

Keskiviikkona eli siis eilen pääsi sitten maistelemaan sitä halpaa punaviiniä, että niinkun siis tekemään sitä mitä tänne tulikin tekemään. Mentiin Markin ja Kellyn kanssa yhden markkinoinnin luokkalaisen pojan luo oikein kotibileisiin. Back home oltiin puoli neljä. Käveltiin pikku iltalenkki (tunti keskustasta residenssille) siihen viinien lipittelyjen päälle. Tutustuin muutamiin "paikallisiin", kaikki tuntuu olevinaan olevansa vallan avuliaita auttamaan ranskan kanssa... No tosi hädän tullen täytyy pyytää jeesiä sitten vaan, kun kerta ovat tarjoutuneet.

Ei ole tämäkään päivä mieltä ylentänyt sen enempää. Pikku väsymykset eilisestä päällä, myöhästyin bussista ja sit heti Personal Project Something with P-tuntien alussa multa aletaan tenttaamaan, missä Mark ja Kelly ja Heidi ovat... Ja onko niillä nyt sit kaikki hyvin. Vituttaa kun pitää "selän takana" puida muiden ongelmat, kyllä jokainen varmaan itse voi mennä kertomaan jos on joku hätänä. Ihme meininki. Lisäks ko. tunneilla puhuttiin enkkua, ihan vaan siks että minäkin ymmärrän. VOIVITTUSAATANA, että olikin mukavaa, meillä kaikilla. Sit sain vielä pahoja uutisia työpaikalta, että olo oli sellainen, et olis voinut itsensä jojoon vetää. Noh lintsasin sit kielikurssilta tämän kaiken kunniaksi.

No uskon että tämä tästä taas hyväksi muuttuu. Ainakin kun loma alkaa viikon päästä. Tää touhu kaikissa mittakaavoissa alkaa olla vaan ihan ihmeellistä, en tajuu enää ketään ;) Eiköhän tää taas ollut tässä, hetkeks... :)

Palaillaan ja seuraaviin tarinoihin!

ps. Vähänks siistii kun Moukkakin antoi itsestään kuulua jotain :D