Huomenna alkaa jouluviikko! Tuntuu ihan ihmeelliselle. Vaikka jokapaikassa onkin jouluvaloja ja koristeita, niin fiilistä ei ole. Onko se sitten tämä kolmatta kuukautta jatkunut lokakuu (sään puolesta) vai mikä lie. No asiaan…
Perjantaina käytiin Heidin kanssa haistelemassa pohjois-rannikkoa. Mielenkiintoinen kaupunki oli Calais. Suosittelen lämpimästi kaikille matkakohteeksi!! Siis LOMAkohteeksi :) Kaupungissa ei ollut mitään, tai oli siellä paljon hotelleja ja pubi-ravintoloja. Missioksi otettiin löytää SE biitsi ja löytyihän se. Se oli näkemisen arvoinen omalla tavallaan. Olisin voinut jäädä sinne hengittämään sitä raikasta meri-ilmaa vaikka kuinka pitkäksi aikaa… Oikeesti niin raikasta! Ihanaa…
Jätettiin Calais aika ajoissa taaksemme. Oltais lähdetty aiemminkin, mutta jouduttiin venttailemaan junaa puolitoistatuntia. Ihan heti ei takaisin Valenciennesiin tultu, jäätiin Lilleen syömään ja vähän shoppailemaan, siis jouluostoksia. Löysin Lauralle ja Pepsulle pukinpaketit, ei muuta. Pois lähtiessä asemalla oli sitten täysi kaaos päällä, kun junalippuautomaatit menivät epäkuntoon. Voisin melkein todeta, että niin ranskalaista, niin ranskalaista, vaikka voishan sama tapahtua Suomessakin. Mutta sovitaan, että se oli NIIIIIN ranskalaista ;)
Eilen, lauantaina, käytiin jouluostoksilla ihan täällä meidän omassa kaupungissa. Löysin jopa jotain, mutta vielä on osa ostamatta. En ymmärrä miten tämä joululahjaprosessi voi olla olevinaan niin vaivalloinen, kun mulla ei edes ole montaa pakettia ostettavana kokonaisuudessaan. Noh…
Eilen illalla istuttiin iltaa saksalaisten kavereidemme kanssa, paikalla oli myös Ed ja ranskispoika, nimi taisi olla Yann. Kahden jälkeen ilman baarissa käyntiä ”kotiin”, syömään pussikeittoa, johon onnistuin polttamaan alahuuleni. Jeejee.
Seminaarityöhän tässä alkaa puskemaan pikkuhiljaa päälle… En ole käytännössä tehnyt vielä mitään se eteen. Aina vaan ajattelen, että sinä ja sinä päivänä alan kirjoittamaan. Eli paskat housussa sitä väännetään helmikuun alussa kaikki yöt sitten… Ihanaa!
Ja huomenna Bruggeen. Kun noita joululahjoja on nyt jo muutamia löytynyt, niin taitaa jäädä pitsin osto pelkästään Mummoon. Ja Mummohan on varmaan ainoa ihminen, joka sitä belgialaista pitsiä oikeasti saattaa vaikka arvostaakin ;)
”Lyhyestä” virsi kaunis. Kirjoitan jotain kivaa vielä ennen joulua! :D
PUSSSSS&KRAMMMMMM!!!
ps. Viisi yötä!! Tai tavallaan neljä yötä ja yhdeksän tuntia ;)
Kommentit